Omistajat

Ban on kuin kesyleijona, tai nukkuva tiikeri. Hän on täysin harmiton nainen, jos hänen antaa touhuta omiaan ja uskoa, että hän on muita parempi. Joku voisi sanoa, että naisessa on hieman narsistin vikaa, mutta lähimmät ystävät eivät usko sellaisiin puheisiin. Banin koppavuus lienee kiinni kasvatuksesta, ja hänellä todella on ystäviä. Rakkaiden ihmisten vuoksi Ban tekee ihan mitä vain, ja hänen poikansa Ken on hänelle kaikki kaikessa. Joka tekee väärin Keniä kohtaan, herättää nukkuvan tiikerin, joka aamuäreänä hyökkää ensin ja kyselee vasta sitten. Eikä Ban edes lepy nopeasti!

Joonan Ban osti turhamaisuuttaan. Hän ei ole hevosihminen, vaikka uskotteleekin niin. Joona nyt vain on lahjakas (ja kallis) hevonen, jolla Ban voi ylpeillä. Myöhemmin nainen oppi rakastamaan hevostaan, mutta on yhä pulassa sen kanssa, sillä ei osaa kouluttaa sitä kunnolla ratsastamisesta puhumattakaan. Eikä Ban edes tahdo oppia, sillä ei siedä neuvoja, ei edes ystävällisiä. Ryo kestää Banin oikkuja, turhamaisuutta ja ahneutta todella hyvin, ihan silkkaa kiltteyttään ja rakkauttaan.

Banin mies on Ryo. Hän väittää olevansa japanilainen, mutta eihän sitä kukaan usko, koska Ryo kieltäytyy puhumasta japania. Silti miehestä ei saa epärehellistä kuvaa: hän on kovin avoin ja sympaattinen, ja puhuu uskottavasti kokemuksistaan Japanissa. Ryo tuli suomeen, koska vaihto-oppilasvuottaan viettävä Ban ei suostunut koskaan muuttamaan Japaniin. Hän on hyväkäytöksinen, vaimonsa kanssa usein nahisteleva, perhekeskeinen ja ystävilleen lojaali mies. Ryoa ei haittaa, että hän on Bania neljä vuotta nuorempi, mutta Bania se haittaa kiitettävästi.

Ryo oli nuoren Joonan laukkavalmentaja, harjoitusratsastaja ja kilpajockey. Hän tekee myös oikeaa työtä bisnesmaailmassa  sijoittamalla suurta omaisuuttaan milloin mihinkin. Ryolla on liikaa rahaa, niin kuin hän itse asian ilmaisee, mutta Banin mukaan rahaa on juuri sopivasti.

Ken on adoptoitu ihan pikkuvauvana, ja Ban kiukutteli niin kauan, että sai nimetä pojan Keniksi Barbien mukaan. Ryo olisi halunnut nimetä poikansa perinteiseen japanilaiseen tyyliin, mutta Banin mielestä Ken sopi paremmin suomalaiselle pojalle, mistä moni on eri mieltä. Ken pojasta joka tapauksessa tuli, ja vaikka Ken on mahdottoman hemmoteltu ja  suojeltu lapsi, hänestä on kehittynyt aivan toisenlainen nuorimies kuin luulisi. Ken on kohtelias, ystävällinen, nöyrä ja hyväsydäminen. Hän rakastaa luontoa, Joonaa, perhettään, jalkapalloharjoituksia ja sotapelejä. Ratsastuksenopettajaansa Ken kuuntelee niin suurella omistautumisella asiaan, että se on suorastaan liikuttavaa.

Kenin suhde Joonaan on aivan erilainen kuin hänen vanhempiensa suhde hevoseen. Poika haluaa oppia, poika haluaa Joonan omakseen. Hän tekee mitä vain hevosensa eteen, ja on niin kiintynyt lemmikkiinsä, että lukee läksyjään karsinassa eikä tahtoisi edes nukkua ilman Joonaa. Hän osaa ratsastuksen alkeet, eikä Joona ole missään nimessä sopiva hevonen Kenille, mutta Ken on päättäväinen. Jonain päivänä hän vielä on niin hyvä ratsastaja, että saa laukata Joonalla ihan itse, vaikka sänkipellolla tai laukkaradalla, ja hallitsee hevosensa täydellisesti. Ja Kenille kelpaa vain Joona.


Photos © freedigitalphotos.net