Joona juoksi, Ryo ratsasti. Joona lennähti kuin ohjus. Hevonen ihan sumeni liikkeessä, koska kulki niin yliluonnollista vauhtia. Sen pärjäämisestä lyötiin vetoa järjettömiä summia. Siitä tarjottiin minulle kahta kauheampia rahoja.
Jokainen halusi Joonan, joka voitti G2-lähdön, mutta vielä innokkaammin ihmiset tarjosivat Joonasta sitten, kun se ponnisteli itsensä ykköseksi G2-lähdössä! Tänään ori nimittäin teki sen, ja vaikka olen tämän ennenkin sanonut - ori ei ole koskaan juossut sellaista vauhtia. Ryostakin näki, että voitto oli varmaa jo puolessavälissä matkaa, muut hevoset vain eivät kerta kaikkiaan pysyneet perässä. Toinen mokasi kompastumalla ja toinen nyt vain ei ollut ollenkaan Joonan tasoinen.
Puhelimeni soi taukoamatta taas, mutta tällä kertaa vain puolet soittajista kyselee, millä hinnalla möisin upean hevoseni. Toinen puoli utelee, mikä on astutusmaksu, mikä on varsamaksu ja koska Joona voisi ottaa vastaan niin ja niin hyvän tamman. Orista otetaan nyt sitten pakasteita, ja niitä lähetellään tammojen omistajille... Ajatella, meidän Joonasta tulee vielä isäkin ennen kuin se ruunataan!
Pikku-Kentsu on nyt myös erittäin kiinnostunut ratsastuksesta nähtyään ensimmäistä kertaa Joonan kisoissa. Hän hokee jatkuvasti haluavansa ratsastaa niin kuin isi, ja Ryokos siitä on mielissään. Koska Joona on kotikäytössä mielettömän rauhallinen, Ryo-isi on vienyt Kentsun joka päivä kahdeksikymmeneksi minuutiksi taluteltavaksi maastoon. Ken nauraa ja hakkaa Joonan säkää nyrkeillään, ja raisu kilpahevosenikin on niin iloinen, että hymyilisi, jos osaisi.
Nyt on aika myös kirjoitella kuulumisia Joonan kasvattajalle ja sen isäorin omistajalle, kunhan vain jaksaisi. Lieneekö yllätys, että heppapoika otti ja menestyi, vaikka en paljoa sen suhteen pystynyt lupaamaan?
20100422
20100411
Pink and Mr. Handsome
Aurinko oli laskemassa ja keväinen päivä päättymässä. Päivät alkoivat lämmitä aina vain enemmän, ja vaikka lunta vielä olikin joissakin paikoissa, lämpötilan nousun huomasi selvästi. Joonakin nautti niistä päivistä, kun se sai rauhassa kylpeä auringon valossa keväisen tuulen heilutellessa sen harjaa.
Kävelin tallilta kohti Joonan aitausta, jossa poika jo odottelikin minua korvat hörössä. Pakostihan siinä nousi hymy kasvoille, kun toisen huomasi odottavan ja hörähtävän kun saavuin tarpeeksi lähelle. "No mitä poika, onko ollu hyvä ilta?" Ojensin kättänä ja rapsuttelin Joonaa kaulasta, mistä se näytti nauttivan aina yhtä paljon. Hymyillen taputin oria kaulalle ja jäin nojailemaan puista aitaa vasten. Hevonen heilautti häntäänsä laiskasti ja siirtyi vähän matkan päähän seisoskelemaan silmät puoliksi kiinni. Vaikka ilta alkoi ja hämärtyä, ei ilma tuntunut kylmältä vaikka seisoinkin pihalla pelkkä huppari t-paidan päällä. Joona puolestaa näytti hakeutuneen strategisesti hyvään paikkaan - auringon viimeiset lämmittävät säteet mahtoivat tuntua hyvältä.
Joonaa katsellessani mieleeni tuli viime kisat, joissa Joona oli loistanut ja juossut ensimmäiseksi. Kylläpä poika oli näyttänyt ylpeältä itsestään! Ja kaikkihan me olimme ylpeitä siitä. Nytkään en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka komelta punarautias ori näytti sen nauttiessa olostaan.
"Noniin Joona, tulepas sitten", huudahdin ja heilautin riimunarun kaulani ympäriltä käteeni ja nappasin orin kiinni. Taputtaen Joonan kaulaa lähdimme kävelemään tasaisesti kohti tallirakennusta, orin katsellessa valppaana ympärilleen. Talliin päästyämme Joona hörähti tyytyväisenä, tietäen saavansa kohta ruokaa. Harjasin pojan pölystä ja annoin sille sen ruuan, jonka kimppuun se sitten hyökkäsikin onnellisen näköisenä. "Mitäs tuumisit", rapsutin Joonaa samalla kun juttelin sille, "jos tekisimme tässä joku päivä jotain mukavaa?" Joona käänsi korviaan ääneni suuntaan, muttei nostanut katsettaan ruuastaan, joka kiinnosti varmasti paljon enemmän kuin oma yksinpuheluni. "Katsotaan mitä keksisin." Suljin karsinan oven, katsoin oria hymyillen ja kuiskasin vielä "hyvää yötä", jättäen Joonan sitten näkemään uniaan. Kunhan se vain ensin malttaisi lopettaa rouskuttamisensa.
Kävelin tallilta kohti Joonan aitausta, jossa poika jo odottelikin minua korvat hörössä. Pakostihan siinä nousi hymy kasvoille, kun toisen huomasi odottavan ja hörähtävän kun saavuin tarpeeksi lähelle. "No mitä poika, onko ollu hyvä ilta?" Ojensin kättänä ja rapsuttelin Joonaa kaulasta, mistä se näytti nauttivan aina yhtä paljon. Hymyillen taputin oria kaulalle ja jäin nojailemaan puista aitaa vasten. Hevonen heilautti häntäänsä laiskasti ja siirtyi vähän matkan päähän seisoskelemaan silmät puoliksi kiinni. Vaikka ilta alkoi ja hämärtyä, ei ilma tuntunut kylmältä vaikka seisoinkin pihalla pelkkä huppari t-paidan päällä. Joona puolestaa näytti hakeutuneen strategisesti hyvään paikkaan - auringon viimeiset lämmittävät säteet mahtoivat tuntua hyvältä.
Joonaa katsellessani mieleeni tuli viime kisat, joissa Joona oli loistanut ja juossut ensimmäiseksi. Kylläpä poika oli näyttänyt ylpeältä itsestään! Ja kaikkihan me olimme ylpeitä siitä. Nytkään en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka komelta punarautias ori näytti sen nauttiessa olostaan.
"Noniin Joona, tulepas sitten", huudahdin ja heilautin riimunarun kaulani ympäriltä käteeni ja nappasin orin kiinni. Taputtaen Joonan kaulaa lähdimme kävelemään tasaisesti kohti tallirakennusta, orin katsellessa valppaana ympärilleen. Talliin päästyämme Joona hörähti tyytyväisenä, tietäen saavansa kohta ruokaa. Harjasin pojan pölystä ja annoin sille sen ruuan, jonka kimppuun se sitten hyökkäsikin onnellisen näköisenä. "Mitäs tuumisit", rapsutin Joonaa samalla kun juttelin sille, "jos tekisimme tässä joku päivä jotain mukavaa?" Joona käänsi korviaan ääneni suuntaan, muttei nostanut katsettaan ruuastaan, joka kiinnosti varmasti paljon enemmän kuin oma yksinpuheluni. "Katsotaan mitä keksisin." Suljin karsinan oven, katsoin oria hymyillen ja kuiskasin vielä "hyvää yötä", jättäen Joonan sitten näkemään uniaan. Kunhan se vain ensin malttaisi lopettaa rouskuttamisensa.
20100405
But he's only 2 years old!
Ryo oli tiukkailmeinen eilen lämmitellessään ennen Joonan lähtöä. Hermostuneisuus tarttui osaksi hevoseenkin, ja ensimmäistä kertaa näin sen luimivan, kiukuttelevan ja ramppaavan paikoillaan. Olin tapellut Ryon kanssa eilen illalla, ja siksi kaikki oli jo etukäteen pilalla. Hevosenhoitaja Pink istui hiljaisena auton takakontin päällä ja pyöritteli sormissaan Joonan strassikoristeista riimunarua.
"Kiinni", Ryo käski hevosenhoitajaa äkäisesti, ja Pinkin pitelemä naru oli sekunnissa simppailevan Joonan turvan ympärillä. Olin vähällä sanoa jotain, mutta suljin suuni ja katsoin jockeytä myrkyllisesti. Kävelin kuitenkin hevoseni mukana lähtökoppien suuntaan.
Ryo kirosi kovaan ääneen kahdella kielellä, kun Joona vastusteli koppiin astumisen kanssa. Vaikka mies ei ole koskaan lyönyt turhaan eläintä tai ihmistä, tällä kertaa temppuilu oli kireille hermoille liikaa ja Joonaa napattiin piiskalla takapuolelle. Liiankin hellästi pidelty hevonen säpsähti ja käveli pää ylhäällä paikalleen.
Olin varma, että kaikki olisi pilalla jo etukäteen, mutta toisin kävi. Lähdössä oli kaksi muuta osallistujaa. Vihaisena Ryo ratsasti paremmin kuin yleensä. Joona puolestaan teki kaiken juuri eikä melkein oikein, koska näytti pelkäävän selkäsaunaa. Ensimmäistä kertaa näin, kuinka se painoi korvansa niin luimuun, että näytti kuin niitä ei olisi ollenkaan, ja painoi menemään matalana kuin kiihdyttävä gepardi.
Ei kestänyt kauaa, että hevoset ylittivät maalilinjan. Tuijotin suu auki voittajahevosta, ja vaikka se näytti kovasti Joonalta, en todellakaan uskonut, että se oli minun hevoseni. Kovaäänisten möly tuntui kuuluvan jostain kaukaa, mutta kuulin kuitenkin hevoseni nimen, jockey-Ryon nimen ja oman nimeni valmentajana.
En tajunnut voittopöllyissäni oikein mistään mitään, kun liisin takaisin 60 000 ve rikkaamman hevoseni luokse. Ryon ärtymyksestä ei näkynyt enää merkkiäkään, ja Joona näytti oikein ylpeältä, kun muutama ammattivalokuvaaja tungeksi sen ympärillä. Muuan rouva pyysi minut syrjemmälle ja kyseli hevosestani kuin ostopuuhissa, ja yllättyi suuresti, kun sanoin Joonan olevan kaksi ja puoli CAS-vuotta vanha. Kyseleminen sen kuin jatkui ja jatkui, joten lopuksi pyysin anteeksi poistumistani ja totesin, että en myy hevostani, vaikka ostotarjous olisikin epäsuora.
Illalla Joonalle pukkasi kuume pelkästä stressistä, mutta loimi niskassa ja energiapitoisella ruualla se tervehtyi aamuksi.
"Kiinni", Ryo käski hevosenhoitajaa äkäisesti, ja Pinkin pitelemä naru oli sekunnissa simppailevan Joonan turvan ympärillä. Olin vähällä sanoa jotain, mutta suljin suuni ja katsoin jockeytä myrkyllisesti. Kävelin kuitenkin hevoseni mukana lähtökoppien suuntaan.
Ryo kirosi kovaan ääneen kahdella kielellä, kun Joona vastusteli koppiin astumisen kanssa. Vaikka mies ei ole koskaan lyönyt turhaan eläintä tai ihmistä, tällä kertaa temppuilu oli kireille hermoille liikaa ja Joonaa napattiin piiskalla takapuolelle. Liiankin hellästi pidelty hevonen säpsähti ja käveli pää ylhäällä paikalleen.
Olin varma, että kaikki olisi pilalla jo etukäteen, mutta toisin kävi. Lähdössä oli kaksi muuta osallistujaa. Vihaisena Ryo ratsasti paremmin kuin yleensä. Joona puolestaan teki kaiken juuri eikä melkein oikein, koska näytti pelkäävän selkäsaunaa. Ensimmäistä kertaa näin, kuinka se painoi korvansa niin luimuun, että näytti kuin niitä ei olisi ollenkaan, ja painoi menemään matalana kuin kiihdyttävä gepardi.
Ei kestänyt kauaa, että hevoset ylittivät maalilinjan. Tuijotin suu auki voittajahevosta, ja vaikka se näytti kovasti Joonalta, en todellakaan uskonut, että se oli minun hevoseni. Kovaäänisten möly tuntui kuuluvan jostain kaukaa, mutta kuulin kuitenkin hevoseni nimen, jockey-Ryon nimen ja oman nimeni valmentajana.
En tajunnut voittopöllyissäni oikein mistään mitään, kun liisin takaisin 60 000 ve rikkaamman hevoseni luokse. Ryon ärtymyksestä ei näkynyt enää merkkiäkään, ja Joona näytti oikein ylpeältä, kun muutama ammattivalokuvaaja tungeksi sen ympärillä. Muuan rouva pyysi minut syrjemmälle ja kyseli hevosestani kuin ostopuuhissa, ja yllättyi suuresti, kun sanoin Joonan olevan kaksi ja puoli CAS-vuotta vanha. Kyseleminen sen kuin jatkui ja jatkui, joten lopuksi pyysin anteeksi poistumistani ja totesin, että en myy hevostani, vaikka ostotarjous olisikin epäsuora.
Illalla Joonalle pukkasi kuume pelkästä stressistä, mutta loimi niskassa ja energiapitoisella ruualla se tervehtyi aamuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)