But he's only 2 years old!

Ryo oli tiukkailmeinen eilen lämmitellessään ennen Joonan lähtöä. Hermostuneisuus tarttui osaksi hevoseenkin, ja ensimmäistä kertaa näin sen luimivan, kiukuttelevan ja ramppaavan paikoillaan. Olin tapellut Ryon kanssa eilen illalla, ja siksi kaikki oli jo etukäteen pilalla. Hevosenhoitaja Pink istui hiljaisena auton takakontin päällä ja pyöritteli sormissaan Joonan strassikoristeista riimunarua.

"Kiinni", Ryo käski hevosenhoitajaa äkäisesti, ja Pinkin pitelemä naru oli sekunnissa simppailevan Joonan turvan ympärillä. Olin vähällä sanoa jotain, mutta suljin suuni ja katsoin jockeytä myrkyllisesti. Kävelin kuitenkin hevoseni mukana lähtökoppien suuntaan.

Ryo kirosi kovaan ääneen kahdella kielellä, kun Joona vastusteli koppiin astumisen kanssa. Vaikka mies ei ole koskaan lyönyt turhaan eläintä tai ihmistä, tällä kertaa temppuilu oli kireille hermoille liikaa ja Joonaa napattiin piiskalla takapuolelle. Liiankin hellästi pidelty hevonen säpsähti ja käveli pää ylhäällä paikalleen.

Olin varma, että kaikki olisi pilalla jo etukäteen, mutta toisin kävi. Lähdössä oli kaksi muuta osallistujaa. Vihaisena Ryo ratsasti paremmin kuin yleensä. Joona puolestaan teki kaiken juuri eikä melkein oikein, koska näytti pelkäävän selkäsaunaa. Ensimmäistä kertaa näin, kuinka se painoi korvansa niin luimuun, että näytti kuin niitä ei olisi ollenkaan, ja painoi menemään matalana kuin kiihdyttävä gepardi.

Ei kestänyt kauaa, että hevoset ylittivät maalilinjan. Tuijotin suu auki voittajahevosta, ja vaikka se näytti kovasti Joonalta, en todellakaan uskonut, että se oli minun hevoseni. Kovaäänisten möly tuntui kuuluvan jostain kaukaa, mutta kuulin kuitenkin hevoseni nimen, jockey-Ryon nimen ja oman nimeni valmentajana.

En tajunnut voittopöllyissäni oikein mistään mitään, kun liisin takaisin 60 000 ve rikkaamman hevoseni luokse. Ryon ärtymyksestä ei näkynyt enää merkkiäkään, ja Joona näytti oikein ylpeältä, kun muutama ammattivalokuvaaja tungeksi sen ympärillä. Muuan rouva pyysi minut syrjemmälle ja kyseli hevosestani kuin ostopuuhissa, ja yllättyi suuresti, kun sanoin Joonan olevan kaksi ja puoli CAS-vuotta vanha. Kyseleminen sen kuin jatkui ja jatkui, joten lopuksi pyysin anteeksi poistumistani ja totesin, että en myy hevostani, vaikka ostotarjous olisikin epäsuora.

Illalla Joonalle pukkasi kuume pelkästä stressistä, mutta loimi niskassa ja energiapitoisella ruualla se tervehtyi aamuksi.