Tulin tallille uudelleen vielä vähän ennen ovien sulkemista tänään, koska tuli sellainen kumma olo, ettei kaikki ole kunnossa. Hyvin se Joona vain porskutti ja söi iltaruokaansa sivistyneenä, ja totesin, ettei minun olisi ollut mikään pakko nostaa kytkintä ja kadota mukavalta sohvaltani kotoa. Nyt kun kerran paikalla olin, avasin orin karsinan oven ja liu'uin sisäseinää vasten istumaan oven viereen. Joona katsoi minua hetken hämmästyneenä ja jatkoi sitten syömistään.
Minä katselin ja Joona söi. Lopetettuaan se kurotti kaulaansa minua kohti ja antoi silittää silkkistä turpaansa. Ulkona oli pimeää, ja Joonan karsinan peräseinän pienestä, kalteroidusta ikkunasta paistoi kuu. Ihmettelin taas kerran hyvää säkääni - miten juuri minulle osuikaan juuri Joona?
Kaksivuotias ja G3-lähdöissä. Ei huono. Joonalla on enää pari starttia tänä CAS-vuotena, koska G3-tasoisia lähtöjä on vain vähän alle kolmivuotiaille. Aluksi se harmitti minua kovasti, mutta nyt olen taas tyytyväinen. Miten mukavaa, että kisastressi on hetken ihan kokonaan poissa ja voin istua useamminkin orin karsinassa iltaisin. Treenaamme enää vain hiljakseltaan, koska starttejakaan ei ole. Joona lomailee - se ui, ravailee riimunarun päässä, antaa Kentsun helliä itseään ja kokeilin pari kertaa jopa ajaa sillä.
Ylihuomenna orille tulee hieroja. Se ei niinkään tarvitse hierontaa, vaan enemmänkin asia on niin, että poika pitää siitä ja nauttii huomiosta. Ajattelin, että ei se pahaakaan tee, ja pirautin sille herrasmiehelle, joka Joonaa hieroi tässä pari kertaa aikaisemminkin...
Katsotaan, mitä tekemistä me keksimme loppulomaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti