He's like an angel

Joona todellakin osaa olla kiltti, ja kyllä, sitä pitää toitottaa joka postauksessa erikseen. Tänään nimittäin Kentsu-poikamme pääsi hepan kyytiin - ja olin kyllä varautunut siihen, että Joona järjestäisi shown ja pidin poikaani kainaloista kiinni - mutta yllätyksekseni heppa menikin kuin enkeli.

Ryoa lähinnä turhautti, kun kävelin kaksivuotiaan hevoseni vierellä ja käytännössä kannattelin innosta kiljuvaa poikaani, kun isäntä talutti ratsua käynnissä vähän lumesta sulalla tallipihalla. Kentsu tarrautui tiukasti hevosen lyhyeksi nyrhittyyn harjaan, kiljui, nauroi ja paukutti pienillä sinisillä kumisaappaillaan Joonan selkää. Melusta ja potkivasta lapsesta huolimatta ori näytti nauttivan olostaan.

Järkytyin, kun Ryo ojensi ohjanperät Kenille taluttamista varten. Isi-Ryo piti kuitenkin ratsua suitsien poskiremmistä kiinni ja talutti, mutta mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Mitä jos Joona olisi säikähtänyt ja juossut pojan yli? Entä jos poika olisi kompastunut suoraan hevosen jalkoihin? Mitään ei todellakaan tapahtunut, paitsi Ryolle, joka valitti koko illan, että kiskoin häneltä puolet tukasta irti ja mursin nenän. Ajattelin laittaa hänestä vielä myynti-ilmoituksen huuto.nettiin, mutten ehtinyt vielä. Ryosta siis

Joonalla menee hyvin. Uuden kisaspurtin alettua se sijoittui saman tien kerran kakkoseksi ja toi kuusi tonnia kotiin. Viimestartti meni huonommin, meno oli tahmeampaa ja sijoituskin oli vai viides. Rahaa tuli sieltäkin tonni, mutta eihän se suinkaan ole sama asia, kuin kakkossijasta herunut kuusi tonnia.

Ryo uskoo Joonaan päivä päivältä vahvemmin. Hän katselee jo muita laukkaratsuja ostajan silmin ja kerskuu nuorella hevosellamme. Muut isännät näkevät, että mieheni on keltanokka eikä ymmärrä laukkamaailmasta yhtään mitään kunnolla. Minullakin on typeryksen maine: olen hullun päättömän ratsastajan kihlattu, jolla on oma hevonen mutta ei taitoa.