20100411

Pink and Mr. Handsome

Aurinko oli laskemassa ja keväinen päivä päättymässä. Päivät alkoivat lämmitä aina vain enemmän, ja vaikka lunta vielä olikin joissakin paikoissa, lämpötilan nousun huomasi selvästi. Joonakin nautti niistä päivistä, kun se sai rauhassa kylpeä auringon valossa keväisen tuulen heilutellessa sen harjaa.

Kävelin tallilta kohti Joonan aitausta, jossa poika jo odottelikin minua korvat hörössä. Pakostihan siinä nousi hymy kasvoille, kun toisen huomasi odottavan ja hörähtävän kun saavuin tarpeeksi lähelle. "No mitä poika, onko ollu hyvä ilta?" Ojensin kättänä ja rapsuttelin Joonaa kaulasta, mistä se näytti nauttivan aina yhtä paljon. Hymyillen taputin oria kaulalle ja jäin nojailemaan puista aitaa vasten. Hevonen heilautti häntäänsä laiskasti ja siirtyi vähän matkan päähän seisoskelemaan silmät puoliksi kiinni. Vaikka ilta alkoi ja hämärtyä, ei ilma tuntunut kylmältä vaikka seisoinkin pihalla pelkkä huppari t-paidan päällä. Joona puolestaa näytti hakeutuneen strategisesti hyvään paikkaan - auringon viimeiset lämmittävät säteet mahtoivat tuntua hyvältä.

Joonaa katsellessani mieleeni tuli viime kisat, joissa Joona oli loistanut ja juossut ensimmäiseksi. Kylläpä poika oli näyttänyt ylpeältä itsestään! Ja kaikkihan me olimme ylpeitä siitä. Nytkään en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka komelta punarautias ori näytti sen nauttiessa olostaan.

"Noniin Joona, tulepas sitten", huudahdin ja heilautin riimunarun kaulani ympäriltä käteeni ja nappasin orin kiinni. Taputtaen Joonan kaulaa lähdimme kävelemään tasaisesti kohti tallirakennusta, orin katsellessa valppaana ympärilleen. Talliin päästyämme Joona hörähti tyytyväisenä, tietäen saavansa kohta ruokaa. Harjasin pojan pölystä ja annoin sille sen ruuan, jonka kimppuun se sitten hyökkäsikin onnellisen näköisenä. "Mitäs tuumisit", rapsutin Joonaa samalla kun juttelin sille, "jos tekisimme tässä joku päivä jotain mukavaa?" Joona käänsi korviaan ääneni suuntaan, muttei nostanut katsettaan ruuastaan, joka kiinnosti varmasti paljon enemmän kuin oma yksinpuheluni. "Katsotaan mitä keksisin." Suljin karsinan oven, katsoin oria hymyillen ja kuiskasin vielä "hyvää yötä", jättäen Joonan sitten näkemään uniaan. Kunhan se vain ensin malttaisi lopettaa rouskuttamisensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti