You did it, boy!!

Joona juoksi, Ryo ratsasti. Joona lennähti kuin ohjus. Hevonen ihan sumeni liikkeessä, koska kulki niin yliluonnollista vauhtia. Sen pärjäämisestä lyötiin vetoa järjettömiä summia. Siitä tarjottiin minulle kahta kauheampia rahoja.

Jokainen halusi Joonan, joka voitti G2-lähdön, mutta vielä innokkaammin ihmiset tarjosivat Joonasta sitten, kun se ponnisteli itsensä ykköseksi G2-lähdössä! Tänään ori nimittäin teki sen, ja vaikka olen tämän ennenkin sanonut - ori ei ole koskaan juossut sellaista vauhtia. Ryostakin näki, että voitto oli varmaa jo puolessavälissä matkaa, muut hevoset vain eivät kerta kaikkiaan pysyneet perässä. Toinen mokasi kompastumalla ja toinen nyt vain ei ollut ollenkaan Joonan tasoinen.

Puhelimeni soi taukoamatta taas, mutta tällä kertaa vain puolet soittajista kyselee, millä hinnalla möisin upean hevoseni. Toinen puoli utelee, mikä on astutusmaksu, mikä on varsamaksu ja koska Joona voisi ottaa vastaan niin ja niin hyvän tamman. Orista otetaan nyt sitten pakasteita, ja niitä lähetellään tammojen omistajille... Ajatella, meidän Joonasta tulee vielä isäkin ennen kuin se ruunataan!

Pikku-Kentsu on nyt myös erittäin kiinnostunut ratsastuksesta nähtyään ensimmäistä kertaa Joonan kisoissa. Hän hokee jatkuvasti haluavansa ratsastaa niin kuin isi, ja Ryokos siitä on mielissään. Koska Joona on kotikäytössä mielettömän rauhallinen, Ryo-isi on vienyt Kentsun joka päivä kahdeksikymmeneksi minuutiksi taluteltavaksi maastoon. Ken nauraa ja hakkaa Joonan säkää nyrkeillään, ja raisu kilpahevosenikin on niin iloinen, että hymyilisi, jos osaisi.

Nyt on aika myös kirjoitella kuulumisia Joonan kasvattajalle ja sen isäorin omistajalle, kunhan vain jaksaisi. Lieneekö yllätys, että heppapoika otti ja menestyi, vaikka en paljoa sen suhteen pystynyt lupaamaan?