I love you, too

Tänään kävin Joonan kanssa kaksin ratsastelemassa. Sehän on nyt paria päivää vaille kolmivuotias, ja jos minä saisin päättää, opettaisin sitä satulaan vasta tässä vaiheessa. Laukkamaailma on kuitenkin julmaa, ja julma olen ollut minäkin. Kun nyt katson Joonaa, en voi ymmärtää, miten olinkaan sille niin kamala ensin.

Ostin Joonan siksi, että se oli minusta kaunis. Pukkasin sen kaksivuotiaana radalle siksi, että halusin mainetta ja kunniaa. Sen tapana on edelleen hypätä vauhtiin kauhealla leijonanloikalla, mutta Ryo-isäntä osaa jo laittaa sen vauhtiin siitä huolimatta. Ennen halusin loikan koulittavan väkisin pois, vaikka piiskaamalla, mutta en enää. En ymmärrä, mitä olenkaan ajatellut.

Käytän edelleen mielelläni kalliita merkkikenkiä, enkä pidä käsieni likaantumisesta. Joona on opettanut minut pitämään myös turvakärkimaihareista ja hikisestä verkkatakista. En ole koskaan erityisesti rakastanut hevosia muuten kuin niiden kauneuden vuoksi, mutta Joona on takonut päähäni tärken opetuksen. Hevonen ei ole kone. Joona ei ole robotti.

Tänään ravailimme paljon lenkillä, ja se näytti tekevän hyvää nuorelle hevoselleni, ja hyvää se teki myös minulle. Päästelimme maastopoluilla, mutta sitten siirryimme käyntiin ja kävelimme hetken myös kaupungilla. Ihmiset tuijottavat minua edelleen, he kun eivät ole tottuneet näkemään minua farkuissa, verkkatakissa ja maihareissa. Yhtä paljon katseita keräsi tällä kertaa myös Joona.

Hevoseni on kaunein ikinä. Eihän se oli yhtä uljas ja ryhdikäs kuin isänsä, eikä yhtä lempeäsilmäinen kuin emänsä, mutta se on jopa vanhempiaan kauniimpi. Sen katse on rauhallinen, mutta älykäs, ja sen lihakset ovat kehittymässä varsin sopusuhtaisiksi. Auringonvalo otti orin punaruskeankultaiseen karvaan tänäänkin, ja sai koko hevosen kimaltamaan. Tajusin vasta tänään kaupungin keskustan torilla, että olen rakastunut.

Kun lenkin jälkeen päästin Joonan hakaan, se ravaili häntä pystyssä poispäin, niin kuin aina. Sitten se palasi puskemaan turpaansa rintaani vasten. Yhtäkkiä tajusin, että Joona on tehnyt niin jo jonkin aikaa, tullut tervehtimään minua ihan itse, ihan huvikseen irti päästyään. En ole koskaan erityisesti nauttinut hevosenjätöksissä kävelystä, mutta tänä iltana pujahdin ensimmäistä kertaa elämässäni aitapuomien välistä hevosen hakaan, kiipesin ylimmälle puomille istumaan ja annoin Joonan lepuuttaa suurta päätään polvillani. Ori kuunteli valppaana ja varuillaan, korvat pystyssä, mutta viipyi siinä silti jonkin aikaa.