What the fuck is this?

Ihan normaali käytäntö nykyään on lähteä Joonan kanssa iltalenkille. Yleensä pikkupoika Ken on Ryon sylissä ja taluttamani Joonan riimunarun äärimmäinen pää pojan käsissä. Ken on olevinaan niin iso, kun taluttaa oikeaa heppaa - ainakin äidin kanssa. Joonaa puolestaan ei näytä kiinnostavan, onko se irti vai vapaana, niin rennosti se on aina lompsutellut.

Tänään hevonen kuitenkin säikähti kunnolla puun juurakkoa maastopolulla. Se ei hypännyt päälleni paniikissa, vaan otti loikan eteenpäin ja väisti sitten kunnolla sivulle. Ken-raukka säikähti, kun heppa hyppäsi, mutta sekä lapsi että ori olivat jo pian taas rauhallisia. Joona suostui pysymään paikallaan, mutta ei ottamaan askeltakaan juurakon suuntaan.

Ryo ja Ken menivät kauemmas, kun minä talutin Joonaa hidasta rinkiä niin kauan, että se lopetti kyttäämisen. Meni ainakin kymmenen minuuttia pelkkään kävelyyn, että ratsuni suostui ohittamaan juurakon hyvin epäluuloisen näköisenä. Kehuin poikaa saman tien ja jatkoimme matkaa. Kaikki lähti sujumaan ihan niin kuin ennenkin, ja luulen Joonan saaneen tästä jonkin verran lisää itseluottamusta.

Tulipas todistettua taas kerran yleistys, että kovatasoiset kilpahevoset eivät käy normaalielämään. No, Joonahan on sopeutunut aivan kympin arvoisesti lapsiperheen arkeen, vaikka perheeseen kuuluukin ylivilkas poika, järkyttävän ylisuojeleva äiti ja ankara hevosihmisisä. Ei siltä voi olettaakaan, että kaikki sujuisi viimeisen päälle. Sitä paitsi hevonen ei juurakosta syvästi järkyttyneenäkään painanut päälleni, vaan oli lähdössä karkuun suoraan eteenpäin. Toisaalta, tämän jälkeen haluaisin pitää Kenin entistä kauempana Joonasta - vaikka siihen ei olekaan yhtään mitään syytä ja tiedän sen.

Loppuun voinen vielä kertoa, että muutama päivä sitten Joona voitti ensimmäisen UG-lähtönsä nätisti kuin mikäkin. Ryo kommentoi, että nyt kun yhteinen sävel on muutaman lähdön juoksemisen jälkeen löytynyt, ei hyvissä suorituksissa ole enää mitään ihmeellistä. Leuhka kommentti - mutta mies tarkoitti Joonan olevan erinomainen ja hänen itsensä vain opetelleen hevosen tavoille.

Sijoitusprosentteja ja voittoprosentteja laskiessani ällistyin. Voittoprosentti on järkyttävän hyvät 50% - ja sijoitusprosentti uskomattomat 90%! Ei sitä ihan joka laukkaukko uskoisi enää, että tämä Joona-reppana on ensimmäinen laukkaratsuni koskaan! Statistiikka on tällä hetkellä 10:5-1-1-0, ja Joonalla ei tällä hetkellä ole kalenterissaan tulossa uusia kilpailuita. Hieman pelottaa lähteä taas radalle - orini on nimittäin niin hyvä, että suunta on minun ja Ryon taidoilla vain alaspäin enää. Isäntä tuumasikin, että olisiko paras jättää ratsu nyt kotiin, kun se vielä on uskomattoman hyvä, eikä odottaa sen olevan huono ja jättää sitten vasta.