Oi, kuinka ensimmäiset laukat jännittivät minua. Joona puolestaan ei tiennyt, mihin oli joutumassa. Se otti minut vastaan karsinassa samanlaisena, kuin aina - kohteliaan varovaisena, mutta uteliaana. Ainoa ero oli se, että tällä kertaa hevonen oli viimeisenpäälle puunattu. Loimitin orin kevyesti, pyöritin hopeanvaaleat pintelit sen jalkoihin ja häntään ja talutin lopulta kuljetusvaunuun. Halusin tehdä kaiken itse, koska mielestäni minun kuului. En ehkä näyttänyt hevosihmiseltä vihreissä koroissani ja kullanvärisissä farkuissani, enkä tainnut sitä ollakaan, mutta kyllähän minä Joonasta pidän.
Jo pari vuotta nähnyttä hevosenkuljetusautoa veti punainen muskeliauto, jonka merkkiä en muista vieläkään. Rattia rummutti tällä kertaa kihlattuni ja Joonan tuleva jockey Ryo, minä kun suostuin ajamaan tasan tarkkaan lambolla ja ehkä vähän Jaguarilla, eikä kummassakaan ollut tietenkään vetokoukkua. Jouduin takapenkille, koska pelkääjän paikan valtasi saman tien lainajockeymme. Neo, paras ystäväni suvaitsi itsua takana kanssani.
Matka olisi voinut olla hilpeä, ellei minua olisi jännittänyt niin mielettömästi. Ryoa ja Neoa nauratti kovasti, kuinka pahaenteistä oli se, että radiosta tuli Aaliyahin Try Again. Minua se enemmänkin itketti. Ei olisi hauskaa, jos Joona vaikka kaatuisi ja törmäisi maahan niin kuin lentokone. Jokainen luu murtuisi.
En enää häirinnyt hevostani hermoilemalla sen ympärillä, kun saavuimme radan taakse. Annoin Ryon hoitaa ratsua lainajockeyn kanssa. Toinen tunsi hevoseni, ja toisen homma oli oppia tuntemaan. Hämmästelin edelleen Joonan rauhallisuutta, ja epäilin entistä vahvemmin aivokasvainta. Kun jännitys alkoi oksettamaan, kävelin hyvällä omallatunnolla kauas hevosista tupakalle. Joona ei vielä rakastanut minua, joten ei osannut kaivata minua tukenaan.
Lämmittelyä, oudonnäköistä venyttelyä - ja tositilanne tuli eteen ennen kuin olin sitä uskaltanut alkaa edes odottamaan. Joona odotti starttia lihakset väristen, ja intautui jopa hirnahtamaan vierustovereilleen röyhkeästi.
Kun oli aika kiihdyttää, älähdin Joonaa katsellessani ärtyneesti. Hevosenihan loikkasi matkaan kuin urosleijona - ei nopeasti eteenpäin, vaan suoraan ylöspäin! Se jäi sillä sekunnilla jokaisen muun taakse. Tuossa ensimmäinen asia, jonka sen käytostavoista koulutan pois. Vaikka tämähän oli Joonan ensimmäinen startti, ja tietenkin sitä jännitti.
Olin ylpeä, kun hevoseni yritti parhaansa ja lopulta kuroi kiinni edes yhden kilpailijansa. Ohitettu Majority Man SNAK näytti sitä paitsi Joonaa vanhemmalta, kehittyneemmältä ja kokeneemmalta.
1600m matkallaan, ensimmäisessä startissaan Minnantilalla rakas laukkaratsuni saavutti tuloksen 13/14. Se ei ole häävi - mutta heppani ensimmäiseksi yrittämäksi tulos vaati siltä töitä. Joonaa taisi pelottaa ja jännittää, mutta se selviytyi hienosti maalilinjan yli. Poika ei ansainnut palkinnoksi penniäkään rahaa, mutta minulta se sai erityisen paljon porkkananpaloja ruokaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti